Nimetön

Elämä täynnä vihaa
Ei ole toivoakaan
kun vihaa itseään ja kaikkia muita,
kun elämä on pelkkää kuolemista,
kun kuolemasta haluaa tehdä koko elämän pituisen matkan
Niin paljon vihaa, ettei voi enää rakastaa

Ja sitä iltaa ei koskaan tullut
Seuraavaa aamua ei koskaan tullut
Se, mitä jäimme kaipaamaan, oli tulevan aamun auringonnousu
Mutta emme koskaan nähneet sitä

Ainoastaan tyhjä talo ja täytetty hauta
Mutta missä sinä olet, missä minä olen?
Tiedät syyn, mutta ainoastaan koodin selvittämällä saat sen selville
Suojele itseäsi siltä
Suojele itseäsi jäätymiseltä
Kun sitä vähiten osaat odottaa, tarvitset tekosyyn

Pelkäät olevasi samanlainen, niin kuin minäkin
Pelkäät synkkyyttä
Pelkäät kyyneleitä
Pelkäät kaikkea mitä minäkin
Siksi
minun täytyy ottaa sinut mukaani
Muuten viha täyttää sielusi

Pelastan sinut, vaikket sitä vielä tiedäkään
Et ymmärrä sitä
Et tajua sitä
Et edes halua
Kunpa ymmärtäisit
Annan sinulle uuden alun