Taivaankansi.

Taivaankansi pilvetön ja kauniin sininen.
Noin kuusikymmentä pääskyä langalla
valmiina lähtemään etelään.
Aivan kuin he keskustelivat visertäin
matkan suunnasta, vaaroista ja lähtöpäivästä,

Katselen ja kuuntelen iloista viserrystä  ja kerron
haluavani lähteä mukaan. mutta minulla ei siipiä.
aivan kuin he vastaisivat,en vain ymmärrä sanomaa.
Jään kuuntelemaan syksyn puiden huminaa,
marjaisia mättäitä ja tuulen leppeää kohinaa.

Sydän päivällä ajatukset vyryy niin menneisiin,
kuin tuleviin ja sydän uskoo ja toivoo,että pääskyt palaavat,
nään ja kuulen niiden kauniin viserryksen taas ensi kesänä.
Herran kukkarossa on niin monta lokeroa,että liekö yksi
minua varten,sen näkee ken elää.

Jään syksyn sydämmelle,
.