Marraskuu

Marraskuunposki sumusta kostea.
Tummuvat illat, muuttuvat hiljaisuuden
yöksi. Valomeri syttyy kaupungin ylle ja yksinäinen
tähti tuikkii yön kirkkaalla taivaalla, syksyn sydämellä
on monta asiaa.
 
Kaunis on syksyinen luonto, puut alastomat, mutta
kyynelhelmiä täynnä.
 Järven kehto peilaa syvyyksiin ja puut kuin nuoreten
sydämet leijuvat pienessä tuulen vireessä.
Näin syksyllä syntynyt etsii itselleen voimaa luonnon
kauneudesta.
 
Sytytän kynttilän, katson taivaan untuva pilviä,
ne kulkevat kuin ihmisen elämä, syksystä jouluun.
Valo liekissä kirkastaa, kuin katsoisi kuvastimessa
matkankulkua, elämäntietä, niiden nousua ja laskua.
On hyvä laskeutua syksyn sydämelle ja muistaa;
jostakin taas nousee uusi aamu ja armon suuri lahja.
Rakkaus ja kiitos elämälle.