Joulukuu

Ensilumi tuli ja suli. Syksyn harmaus maan yllä. On adventin aika. Hoosianna kaikuu ja joulun odotus sydämissä. 

Joulun avaukset käyty, kinkut arvottu ja pukkikin

nähty.

On aika pysähtyä ja kulkea ajatusten myötä 

menneeseen. 

Miksi kaikki käy ja elää joulua liian aikaisin?

Kaikki kaunis ja herkkä, aivan kuin häipyy

jonnekin.

Vahva tunne joulun sanomasta jääköön kuitenkin

sydämiimme ja kaikukoon laulut herkän kauniisti

lähellä jouluyötä, että muistaisimme seimen lapsen.

 

Elämän ilta käy hiljaiseksi, kiireet ovat takanpäin

ja yksinäisyys hiipii, mutta ne vanhan ajan joulut,

kun lapset olivat pieniä ja perhe koossa, riihitontut.

Navetta tonttuineen kurkkivat sieltä, täältä ja lasten

kirkkaat silmät katselivat lumesta pukin jälkiä ja tähti

kirkkaalta taivaalta näimme porojen lentävän, mistä

mummot, papat ja pikku-veli katsoivat meitä.

Nyt aika on uusi. Joulun sanoma ja tähdet elävät.

Jääköön sydämiimme JOULUNRAUHA.