Syyskuu

Sumuinen aamu, usva peittää tienoon,
läpipääsemätön harso järven yllä.
On aavistus syksyn saapumisesta.
Ei liiku lehti,ei laula lintu, ei väräjä
luonto.
 
Vastarannalta hiljalleen auringon säteet
alkavat pilkistää ja sumu hälvenee.
Rannan puut nuokkuu ja sieltä täältä
yksinäinen lehti putoaa järven pintaan,
jotka uiskentelevat hietikolle.
 
Kaunis on rannan siluetti, sadat harsoiset
seitit kaunistavat rannan. On upeaa herätä
tälläiseen aamuun ja nähdä luonnon kauneus.
Ei kiirettä kantapäillä. Ei huolta huomisesta,
vain usko siihen, kaikki on valmiiksi määrätty.
 
Tänään nöyrä kiitos nousee korkeuksiin, kaikesta
kauniista ja hyvästä mitä olemme saaneet ja siitä
kuormasta, joka on annettu kannettavaksi iloineen
ja suruineen. ON AIKA KIITOKSEN.