eilen huomasin
on kait talvi taas
kun kotipihalla villasukissa
jalat kastuu
seison tässä niin kauan
ettei jalkapohjissa ole tuntoa
sormenpäät muuttuvat punaisiksi
niin että unohtaa
mihin sattuu eniten
pakoon on helppo juosta
mutta täällä ei kauas pääse
täällä on kiinni naruissa
ihmisissä ja paikoissa
joten suljen silmäni
pyörin ympyrää kunnes
voin pahoin
kunnes minä voin pahoin
ja haluan päästä eroon
kaikki palavat sillat valaisevat taivaan
kun muut ovat jo unohtaneet
näen unia siitä kuinka sattuu niin
ettei pysty hengittämään
seison tässä niin kauan
että paljon lipuu ohitse
perustukset sortuvat hengitykseni tahtiin
annan sen kaiken kaatua
ja kun valot kääntävät selkänsä
tämä kaupunki ei ole enää minun
eilen ymmärsin
mitä tarkoittaa
on pakko mennä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvää tekstiä, mie tykkäsin!!
Vau! Mahtavaa tekstiä. Niin tuttu tunne...
Hauskaa synttäriä!!
voi ei kinkku ku itketät miuta tällä aivan totaalisen ihanalla ja täydellisellä runollas ! Tässä ei oo mitään kohtaa mikä ei ois täydellisesti sanottu ja ah niin kauniisti. En voi poimia lempikohtia kun ne kaikki on niitä! Kaikki on vaan jotenkin niin oikein tässä runossa. Miulle tuli aivan ihana olo tästä, vaikka tää onkin aika surullinen :) oot miun idoli
Mahtava runo!
ihan koskettavan kaunis, alkoi itkettää kun luki tän.