Keuhkotkin kristallisoituu
sinä siirsit hikiset ja takkuiset hiukset pois
naamaltani
kultaisin
tämä on todellisuus
jonka minusta löydät ja jota
pidin piilossa
liian kauan, ehkä sitten ymmärrät
että olen kiinni pienissä hetkissä
muuten ihan vain hukassa
ehkä et halua huomata, että taas tänään
istuin tunnin parvekkeella enkä palellut
tuijotin lumiseen maahan
kengänjälkiäsi, matkalla poispäin
minussa piilevä hulluus sinussa
välinpitämättömyys
mutta silti rakastan jokaista
kun sydän juoksee kilpaa basson kanssa
ja minulta loppuu happi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
en oikeestaan tarvinnut kun otsikon, ja tiesin että rakastuin
Elämän makuinen runo.
Tunnetta joka ottaa lukijan valtaansa.
Paljon kaipausta runossasi,
paljon myös rakkautta.
Hyvin sommiteltu runo
josta tykkäsin.
mieletön. Aivan mieletön.