Elämästä

höyheniä paidalla ja lattialla
katson niiden tanssia
mutten raota sälekaihtimia

tyyny revitty kappaleiksi
hiustuppoja lavuaarissa
mustelmia käsivarsissa

suupielissä vaahtoa

pupillien reunoilla ääretön tanssi
en erota valoja enkä varjoja
äänien heikkoa värinää

nosta minut lattialta ja pidä suorassa
käytä minua tai heitä pois
häilyn enää varjokuvana
huonona vitsinä

pidän pääni alhaalla, hartiat kyyryssä
häviän hiljaa tapetin ääriviivoihin
sormenpäistä viimeiseen henkäykseen asti