Toisinaan taivas nukahtaa
kääriytyy tummaan peittoon ja kääntää
kylkeä
mutta minä seison mielelläni silloinkin parvekkeella
pyörin varpaillani ja valojuovat, niin ne on
satelliitteja
vilunväreet ja siniset huulet
kylmät sormet ja tupakanpuruja
hiuksissa asti
tunnen kätesi ympärilläni
samaan aikaan leijailen ja putoan
vatsanpohjasta saakka
ja höyryävän hengityksen mukana katoaa
ajatus
Oletko vain ohikulkumatkalla vai
aiotko jäädä rakastamaan minua ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo viimeinen lause.. Voi kun joku osaisi antaa vastauksen siihen. Se helpottaisi päätöksiä.
Onpa onnistunut nimi runollasi.
Tämä ihailijasi kiittää taas kerran koen suurta nautintoa lukiessani runojasi, k i i t o s.
Tämän runon alku.... se vangitsee.... hieno!
ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta.
Vau!
Runosi on pehmeä ja todella kaunis.
Mielessäni saatoin nähdä taivaan ja tuntea vilunväreet.
Joskus hetkistä on vain nautittava ilman suurempia pohdintoja.
Suosikkeihin.
Onnea.