Hetki sitten jäin paikoilleni seisomaan
havahduin keskeltä katua, päässäni yksi kysymys
Millaista on olla elossa ?
Unohdatko sinä koskaan
miksi arki on täynnä rutiineja ja
teräviä reunoja
kaavakkeita ja musteisia sormenjälkiä
kun aika ja avaruus kulkevat käsikädessä
jään itsekin galaksin reunalle liftaamaan
mutta ei minulla ole kuin
nyrkkiin puristettu psyyke.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukavasti nidot tarinan runoosi
Tälläisistä runoista pidän, arkista, kipua, monitulkinnallisia lauseita.