Mustelmia polvissa
kieli kuivuu kiinni kitalakeen
ja musiikin rytmi aiheuttaa
läikähdyksiä
opin eilen että tuuli kuljettaa kirsikankukkia viisi senttimetriä sekunnissa
Päässä tyhjyys
sarveiskalvojen takana vilisee elokuva
jonka mieli kuvittaa mustavalkoiseksi
välillä häivähdys oranssia, tai ehkä punertavaa
en muista enkä halua
Ja aamuyön mustassa loisteessa havahdun
ohi ajavan auton etuvaloihin
pieni pilkahdus silmiäsärkevän keltaista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Meillä on aina uusi alku edessä.
Sitä on kyllä pirun vaikea joskus muistaa, tajuta saatikka ymmärtää.
Tässä kuvaat erään alun.
Risteys on tärkeä paikka, kieli kuivana valitsee uuden alun, pää tyhjänä - onneksi! - valmis havahtumaan.
Voin suositella;
Anthony de Mello HAVAHTUMINEN-kirjaa.
Pakko pitää näistä riveistä.
Mielipiteeni on:Hyvä runo olet tehnyt sinä.