kuinka tahtoisinkaan olla
linnunluinen niin kuin
niin, kuin
eikä mikään satu enempää
kun sinä hymyilet ohitseni
se polttaa
minä annan sen mennä lävitseni
ja ajattelen feenikslintuja
kun sisältä on tuhkaa, ei satu
sen tuntee
niin kuin kuuro tuntee bassorytmit
lupaan, huomenna en ole enää
tässä
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| vertigo | hyvästi | 4.9.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | Nimetön | 3.8.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | cul de sac, tätä tietä | 8.5.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | Nimetön | 8.5.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | Nimetön | 15.4.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | cul de sac, tätä tietä | 10.4.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | Nimetön | 5.4.2010 | 0 | Runo |
| vertigo | yksikkö | 16.1.2010 | 2 | Runo |
| vertigo | irti | 2.1.2010 | 5 | Runo |
| vertigo | Nimetön | 2.1.2010 | 0 | Runo |
Kommentit
Upea runo :)
Tämä oli se mikä houkutteli lukemaan vanhemmatkin runosi. Hyvää sanankäyttöä. Kursiivi ja rivitykset toimivat. Ainoastaan lopetus ontuu makuuni mutta en tarkoita että lopetus olisi mielestäni huono. Sanaan "bassorytmit" luin nautinnolla. Nautinnossa on kipua jota kielen kauneus hälventää. Samat lauseet jotka synnyttävät (tai herättävät) emotionaalisen kivun, haikeuden, koskettaen jotain omaa ja/tai eläytymisen kautta olevaa, verbaalisella kauneudellaan myös lievittävät sitä. Siitä taiteessa ehkä on kysymys.
HYVÄÄ syntymäpäivää.