Viime yönä näin outoa unta
Kävelin rantaa pitkin
luultavasti järvellä
Joka askeleella kuvajaiseni muuttui
minä silti pysyin samana
Kuulin äänen
joku itki
käännyin katsomaan:
Kolme peiliä
Ensimmäisestä näin kaiken mitä olin tehnyt
kaiken mitä olin ollut
Ainoa ero oli siinä
että nyt näin itseni ulkoapäin
Toisessa minä näin itseni
kuin vieraan
tapailin kasvojani, ihopoimujani
vanhoja arpia
Niin paljon oli minulle annettu
iloa, surua
tuskaa, hekumaa
Se olin minä
Viimeinen peili oli
musta ja valkoinen
kuin sateenkaari
hieman sumuinen
tavoittamattomissa
Käänsin katseeni pois
kävelin veteen
Hukuin
ja aloin Elämään
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
harvoin jaksan lukea pitkähköjä runoja ajatuksen kanssa, mutta tämä veti otteeseensa heti! eikä antanut mahdollisuutta irrottautua.. ja siitä, jos mistä olen kiitollinen.
runon kerronta on loistavaa, mutta kalpenee mitättömäksi varjoksi runon sanoman rinnalla. Ja millaisia oivalluksia runo sisällään pitääkään. kuten edellä sanottu.. olen minäkin sanaton.
tämä on loitava, aivan uskomaton helmi!
voin vain kadehtia.. :)
WAU!
Nyt ei kunnon arvostelua voi yksinkertaisesti kirjottaa, runo veti aivan sanattomaksi.... kaunis!
Sivut