Olen särkynyttä savea
halpa astia
Valoit minut uudeksi
Olen neula heinäsuovassa
helpompi etsiä uusi
vanhan tilalle
Metsästit minua kuin aarretta
Olen ontto kuori
täynnä jumalattomuutta
Puhalsit minuun elämän hengen
Olen ihminen
Sinun kuvasi
Selite:
Jokainen päivä armoa täynnä...
Tää runo toimii parina Eksynyt I kanssa, semmonen optimisti-pessimisti -asetelma.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*mykistynyt*
Voi että..! Niin kauniisti kerrot ihmisyydestä, ja siitä miten Hän kaikesta huolimatta meitä yli kaiken RAKASTAA!! Upea on runosi, sydänjuuria myöten koskettava!
Kauniisti annar tilaa ihmisen heikkoudelle ja silti mahdollisuudelle olla Jumalan kuva...
Sivut