Katsoin, miten lumi alkoi satamaan
se peitti mustat kadut
peitti kuivat puut
peitti talojen katot
ja jätti syksyn menneisyyteen
Katsoin lunta
miten puhdasta se olikaan
miten kaunista ja raikasta
Kaikki säröt se peitti
kaikki railot se täytti
kaikki särmät se pyöristi
erottelematta
Se ei jättänyt mitään peittämättä
Vaikka vanha maa olikin sen alla
oli uusi puhdas vaippa puettu sen päälle
Hymyilin
Jotain tällaista on
Isän rakkaus
Selite:
En voi lakata hämmästelemästä luomistyötä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Juuri noin. Ulkona näyttää juuri nyt tuolta. Isän rakkautta ei kannata lakata ihmettelemästä.
kaiholla odottelen lumen satamista tännekkin ...runossasi kuvaat sitä tosi kauniisti:)
ihanan raikas runo..
totta että lumi pudistaa aina maailman...vai peittääkö vain?
Sivut