Vähenen, yhä
se käy helposti, ei tarvitse kuin pitää suunsa kiinni
oikeina aikoina silloin kun vaaditaan
ja välttää liian suoria katseita,
jos minä en tajua mitään eivät muutkaan silloin näe
Vähenen, vaikka jokin raja piti olla
jossa kohtaa minun piti olla tyytyväinen
Ja jotenkin pienessä mielessäni se kasvattaa arvoani
kun vetäydyn pienempään tilaan
enkä ole ollenkaan niin vaatelias
vaan annan pois omastani melkein kun katoaisin
ja ihan kuin minua jo katsottaisiin hyväksyvämmin
Siinä on tarpeeksi kannustinta, siinä ja pelossa
että joudun palaamaan entiseen
Siihen en halua, paras jatkaa siis
että jonkinlainen turvavyöhyke olisi olemassa
Vähenen, vaikka yhä on kohtia
joihin täytyy puuttua
pitää olla vain kärsivällinen ja se käy kuin itsestään,
se on helppoa kun sen kerran vain sisäistää
ottaa elämäkseen eikä kumarra
sisältä nousevaa poltetta tai pakene epämukavuuttaan
sitä paitsi aika turruttaa kyllä siihenkin
Vähenen vaikken tiedä
minkä kokoisena minä lopulta olen jonkin arvoinen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi