Tämä kipuileva lamaannus,
joka saa katsomaan sinua,
vaikka en halua nähdä.
Olemaan hiljaa,
vaikka sanoille olisi käyttöä
ja tarvetta totuudelle.
Näethän sinä,
ei meitä enää ole.
Oliko meitä edes
koskaan muualla,
kuin suloisissa haaveissani,
joiden rikkomiseen tarvittiin
aivan liikaa hylkäämistä,
aivan liikaa arvostelua.
Aivan liikaa,
jotta vahvakin
lopulta särkyi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipuilevan koskettavaa runoilua.