Olen liian monesti tyytynyt hiljaisuuteen
En ole uskonut itseeni
Kerran houkutteli mut ansaansa seireeni
Jälkeen sen en pystynyt kosketusta vastaanottaan
Kylmyys hänen vei lämmön sydämmestäin
Ei halunnut sen kuin repiä rinnastain
Suurimman kivun kokea sain
Ymmärrä siks miks oon varovainen
Mies tällainen oudonlainen
On sinun jos kivun otat pois
Voinhan mäkin viimein rakkaudessa voittaa
Nyt jos vaan kosketat mua, annat onnen
Sinun sydämmesi sydämmeeni soittaa
Voinhan mäkin viimein soihtua kantaa
Joka valon viimein elämääni antaa
Oletko siinä.
Kirkkauteni.
Annoit viimein mulle uskon olla vahvin
Mahdollisuuden olla timantti hohtavin
Ei vaan sormes suuret kivet onnea tuo
Tärkeintä on se mistä maljasta juo
Kun annat minun hohtaa
Se sinutkin onneen johtaa
Molempien kivut poistaa
Tässä oon vain sua varten
Oothan kanssain yli huomisen
Olen sulle enemmän kuin ihminen
Voinhan mäkin viimein rakkaudessa voittaa
Nyt jos vaan kosketat mua, annat onnen
Sinun sydämmesi sydämmeeni soittaa
Voinhan mäkin viimein soihtua kantaa
Joka valon viimein elämääni antaa
Oletko siinä.
Kirkkauteni.
Tässä oon vain sua varten
Oothan kanssain yli huomisen
Olen sulle enemmän kuin ihminen
Voinhan mäkin viimein rakkaudessa voittaa
Nyt jos vaan kosketat mua, annat onnen
Sinun sydämmesi sydämmeeni soittaa
Voinhan mäkin viimein soihtua kantaa
Joka valon viimein elämääni antaa
Oletko siinä.
Kirkkauteni.
Valoni.
Onneni
Armaani.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut