Jatkoaika

Äärellä ristin nyt polvistun
ja voimasta vapahtajan vahvistun.
Antoi elämänsä vuoksi meidän,
niin vahva olli hällä sydän.

Jokainen elämäni päivä sua kunnioitan
ja voimasi sun mua kantakoon.
En halua elämästä enää pakoon.
Vaan johdatat mut elämän paloon.

Sieluni on hetki hetkeltä vahvempi
ja mieleni tunti tunnilta jalompi.
Kuljen täällä kohti paratiisia,
en muistele enää muistoja katkeria.

Annoit taakan, jonka jaksan kantaa.
Siis kiitän, ne mua vaan vahvistaa.
Melkein kohtasin hetken kuoleman,
mut kätesi antoi mulle opetuksen.

Nyt alan elää elämää.
Onhan tää mun jatkoaikaa.