Sain kerran tuntee kivun syvällä sydämmessäni
Oli hän hetken vain se ainoo mielessäni
En pystynyt silloin elämästä tarttuun
En siinä hetkessä aikuseks varttuun
Tänään kadun, että satutin sydämmeäni
On tuo hetki lopun aikaa pimeäni
Yritin tarttuu, vaan en kii saanut
Pelkäsin, että itseni kiinni sitoisin
Eksyneeni silloin tänään tajusin
Olen tässä kenties vieläkin huomenna,
jollet mulle vielä armoo anna
Joskus puhelimeen niin vaikee tarttuu,
vaan kilometrejä joka päivä karttuu
Löydän vanhuudesta pian mäkin itseni
Tänään tahtoisin sun rakkaus nuoruuden rientävän luokseni
Olen hento korsi, joka tuulessa heiluu
Haaveet pois kuin Joutsenen kaulasta valuu
En ehkä voi sulle kaikkee antaa
Mut ees hetken täs elämäs kantaa
Anna mulle vielä se mahdollisuus
Olla mies henkeltään aivan uus
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut