Olen rakastunut yön enkeliin,
jonka kosketus pehmeä niin
Vaan saanko häntä koskettaa
ja yhä uudelleen rakastaa.
Yössä valloittaen kulkee hän,
vaan mä oon lapsi kirkkauden.
Nukahtaen yöhön kuljen.
Hänen kuvastaan uneksien.
Uskon viel et tiemme kohtaa
ja hän minut viimein huomaa.
Silloin sukeltaen satiiniin
ja vieressäis vartaloas palvoen.
Onko niin vaikeaa rakastaa.
Onko niin vaikeaa löytää.
Vielä kuljen yksin päiviin
Sanaas ootan. Ei! koskeis niin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
