Vaan kerran mut nostettiin taivaisiin
Sain silloin hukkua onnenkyyneliin
Oli hän luvannut olla mun ainiaan
Vierelläni loppuun asti kulkemaan
Vaan sitten taivas hänet multa vei
Jouduin sanoon hälle vierel vuoteen hei
Ei auttanut lääkärit viisaatkaan
Jäin tänne yksin ilman rakkaintain kulkemaan
Tartun kerran kiinni reunaan pilven
Soitan silloin taas onnen sävelen
Ikuisuuteen hänen vierelleen kuljen
Siihen asti muistot sydämeeni suljen
Vain hän kerran sai mut nauramaan
Kasvoni onnen veteen kastamaan
Oli onni, et tuntee hänet sain
Oottaa hän mua vieressä Jumalain
Niin onni meillä täällä vaihtelee
Julmasti joskus valon lapsia kohtelee
Antaa ensin maistaa makeaa elämää
Vaan sitten jo kuljettaa kohti pimeää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut