Yössä pimeässä yksi kulkija
Harhailee reittejä kadotetun rakkauden
Kunpa heräisi tästä unesta
Taistoon kävisi sydänten puolesta
Kerran rakkauteen hänkin uskoi
Kunnes siltansa rakkauden paloi
Hän jälkeen suuren rakkauden vain joi ja joi
Kunnes koitti kauniin aamun koi
Otti rinnalleen hänet kirkas sydän
Rukoilee polvillaan kiitos Isä meidän
Nyt onneaan hän jakaa saa
Iloitsee puolesta hänen Äiti Maa
Rakkauden demonit surmaa
Rakkaansa katseellaan hurmaa
Sydämet taas kantaa toisiaan
On hetket kaunista vaan
Ei enää anneta ajan rakkautta haurastaa
Jää kaikki paha kauas taa.
Otti rinnalleen hänet kirkas sydän
Rukoilee polvillaan kiitos Isä meidän
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
