On nainen nähnyt sodan tantereen lohduttoman
Hän on sotilaista rohkein ja valloittaja maailman
Löytää aina hädässä ratkaisun parhaan
Eikä vie koskaan tovereitaan harhaan
Tehtävissään on hän arvokas maalleen
Ei ole koskaan jättänyt virheitä tielleen
Vihollinen pelkää tätä naista lähes näkymätöntä
ja taistelijaa vastustajansa järkkymätöntä
Kun hän jotain komentajalleen lupaa
niin varmuudella on hänkin vastuusta vapaa
Panttivankin luokse hetkessä tiensä löytää
ja epätoivon voi vankikin taaksensa jättää
Ei ole sotilaan sielu kuitenkaan puhtoinen
ja on nähnyt tehtävissään maailman pimeyden
On kaikki tää jättänyt arvet sydämeen
ja saanut hänen mielensä satimeen
Ei uskaltanut tunteistaan rakkaalleen kertoa
Pelkäsi että ei jäljet johda kohti valoa
Hänet sodan keskellä menetti
ja tietää että hän silloin sydämensä petti
Siks hän kai kaikkensa työlle antaa
ja toveriensa puolesta taistella enää haluaa
Kostoa hän vain viholliselle janoaa
ja näin keskellä taistelun lisää voimia saa
Ilman rakkaansa kuolemaa ei olis taistelijaa
ja kulkis kai moni sotilas pimeää kujaa
Sodan arvet vielä joskus kenties parantuu
ja voi nainenkin kovin tunteilleen antautuu
Hetket menneisyyden kuitenkin antaa sielun lujan
ja näyttää hänelle tien luokse toiveiden linnunradan
Sieltä hän löytää itselleen uuden elämän
joka ei ole puolella pimeän
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi