himmenevässä illassa
istuimme laiturilla varpaat toistensa lomassa
kesäillan ötökät tanssivat piiriä
yrittäen turhaan saada osaansa meidän lemmestä
hiljaista lintujen huutoa
koskematon järven pinta
sähköisiä suukkoja kaulalla
mieli täynnä seuraavan kerran odotusta
tunsin sen onnellisuuden huokuvan minusta
sen mitä etsin harhaillen kovin pitkään
ei siihen tarvinnutkaan kuin pieniä kauniita hetkiä
ja sinut minua hellimään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana kesäruno ja suloisia asioita. Viimeiset kaksi riviä varsinkin kosketti, tottahan tuo on. Oikeasti riittää vain se oikea ihminen siihen viereen ja pienet asiat.
Suloinen.
Herkän Lempeä ja Rakkaudesta täyteläinen runo.
Onnellinen sellainen !
Tykkään, Paljon.