Toisinaan ajattelen kielellä, joka on meidän

 

Katsoisinko samaan suuntaan

johon olen aina katsonut

 

olenko aina etsinyt sinua sieltä

vaikka en ole tiennyt, mitä etsin

tai edes ymmärtänyt etsiväni

 

ja kun sinä olitkin yhtäkkiä siinä

et edessäni, et huomioni keskipisteessä

siellä, mitä olin odottanut niin kovin

ja minkä luulin olevan aivan kaikki

 

se olikin vain jotain, joka toi sinut luokseni

 

niin, siinä sinä olit

näkökenttäni laitamilla

ja lähes sokaisit minut

 

olit niin lähellä, että 

olisin voinut koskettaa sinua

ja niin kaukana kuin et voisi minua nähdä

 

mutta minä kurkotin kohti valoa

ja se on suurin saavutukseni

 

 

enkä enää osaa 

en edes halua kuin

kohdistaa katseeni sinuun

ja siihen, mitä on edessämme

 

tulevaisuuteen, joka ei ole enää vain omani

 

enkä minä välitä siitä

mitä olen nähnyt aiemmin

mitä olen luullut näkeväni

tai kuvitellut haluavani nähdä

 

koska nyt minä vihdoin näen sen

mitä en koskaan osannut edes toivoa

 

kaiken sen puhtaan kauneuden

jota minun ei tarvinnut odottaa

koska se odotti minua