Sinä huudat,
tuhosin sinun elämäsi.
Minä odotan,
odotan sinun lastasi.
Miksi et sanonut,
et halua lasta.
Miksi et kantanut,
vastuutasi.
Syytät minua,
elämäsi tuhoamisesta.
Olisit avannut suusi,
olisit tuhonnut vain yhden elämän,
Ja minut.
Itken,
en vuoksesi,
ei enään kyyneltäkään.
Itken,
sen pienen ihmeen vuoksi,
joka luuli olevansa toivottu.
Itken rakkauteni tähden,
itken itseni tähden.
miksi luotin ja rakastin?
Vain pienet potkut,
kertovat minulle.
Toivoa vielä on,
minulla ja pikkuisella,
kun vain jaksamme taistella aurinkoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen runo, kauniisti sanoiksi laitettu.
Kosketti minua syvästi.