Kuuntelen, en kuule.
Katselen, en näe.
Yritän tuntea, ei mitään.
ympärillä pimeyttä,
hiljaista rauhattomuutta,
koskematonta yksinäisyyttä.
Tuoko aamu valon,
rauhan tunteen?
Tuoko päivä, läheisyyden?
Odotan, näkeväni
Kuulevani,
taas kerran tuntevani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pahoin loukattuna ei hetken pysty mitään tuntemaan, mutta onneksi se yleensä menee ohi...hyvä, hieno runo!
Kiitos sanoistasi runollani : )
Itse en enää edes erota aamua illasta, toivottavasti aamu tuo vielä sinun peittosi alle valonsäteitä, silloin on toivoakin jäljellä (;
Hieno runo, todellakin noin on.
Pahoin loukattuna ei hetken pysty mitään tuntemaan, mutta onneksi se yleensä menee ohi...hyvä, hieno runo!
Kiitos sanoistasi runollani : )
Itse en enää edes erota aamua illasta, toivottavasti aamu tuo vielä sinun peittosi alle valonsäteitä, silloin on toivoakin jäljellä (;
Hieno runo, todellakin noin on.