Kävelin tietä pitkin. Oli pimeä ja vain katulamput valaisivat tietä. Lunta satoi isoina hiutalina ja kovaa vauhtia päälleni. En nähnyt kunnolla eteeni enää viiden metrin päästä. Olin uppoutuneena ajatuksiini. Ajattelin jotain mitä ei olisi pitänyt ajatella. Jotain mikä oli vastoin tahtoani ja jonka ajatteleminen sai aina oudon tunteen vatsanpohjaan.
Ajattelin taas sinua. Poikaan johon olin niin kummallisesti rakastunut ja jota en voinut unohtaa vaikka kuinka
haluaisin. Sinulla oli niin upea hymy ja ihana luonne, katseessai oli jotain salaperäistä ja äänesi oli niin
vakuuttava. Sinun koko olemuksesi oli jotain niin salaperäistä ja hämmästyttävää. Se sai minut voimaan oudosti.Minun tekee mieli joka kerta kun näen sinut vain juosta luoksesi ja sano jotain mitä ei pitäis, koska emme tunne vielä toisiamme juuri mitenkään. Se olisi liian hätiköity valinta ja kaikki romahtaisi. Kaikki olisi menetetty.
Olin niin uppoutunut ajatuksiini etten huomannut edessäni olevaa hahmoa. Kävelin suoraan syliisi. Olit siinä, aivan minun lähelläni. En enää vain katsonut ja haavaillut sinusta vaan tunsin sinut. Se että tunsin sinun ruumiisi omaani vasten oli kovin voimakas tunne. Voisi sanoa että olin järkyttyny. Se tuli niin äkkiä ja huomaamatta. Kun törmäsin sinuun kiedoit kätesi ynpärilleni ja sanoit: "Sainhan mie sinut.". Hämmennyin. En ymmärtänyt miksi hän sanoi noin. Se oli jotenkin väärin. Hän ei olisi saanut sanoa sitä. En ymmärrrä sinua. En ollut saanut viellä ajatuksiani kokoon kunnes
puhui taas. "Miksi noin järkyttynyt ilme ? Enkö saisi yllättää rakastani ?" hän kysyi. Järkytyin vielä vähän lisää. Hän ei olisi saanut kutsua minua rakkaakseen. Ei, ei vielä. Emme olleet edes keskustelleet koskaan kunnolla. Vain minä olin puhunut ja yrittänyt yllä pitää keskustelua. Vain harvoin hän oli ollut mukana jutuissa. Todella harvoin. En edes ymmärrä miksi olin kiinnostunut hänen laisesta idiootista joka ei vaikuttanut olleen kiinostunut minusta ollenkaan. Mutta tällä kertaa kerkesin vastata ennen kuin hän jatkaisi röyhkeiden kommenttiensa latelua. "Rakasta ? Väitätkö minua
rakkaaksesi ? Kuinka kehtaat ?" kysyin häneltä. Nyt oli hänen vuoro järkyttyä tai edes pysähtyä miettimään sanojaan. Hänen ilmeensä oli kuin hänelle olisi juuri kerrottu jotain mitä hän ei olisi ikinä halunnut kuulla. Hän oli hyvin hämmentynyt. Hetki oli hiljaista ennen kuin hän sanoi mitään. "Kuule, luulenpa että meidän pitäisi puhua. Ihan rauhassa ja kahdestaan. Mennäänkö vaikka meille ?
Voin keittää vaikka teetä.", hän sanoi. En aluksi tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Se kaikki tuli niin nopeasti ja äkkiä. En osannut varautua niihin sanoihin.
Lopulta sain nyökytettyä päätäni myöntymisen merkiksi. Sitten lähdimme.
Hän asui aivan lähellä. Kun pääsimme ovesta sisään hänen ruskea kaverinsa juoksi luoksemme
Se oli koira. Hyvin suloinen sellainen. Menimme hänen huoneeseensa. Se oli hyvin siisti. Siistimpi kuin omani. Laskin laukkuni lattialle tulin viereen ja
riisuin takkini tuolille. Se jälkeen istuuduin hänen sängylleen, se oli pehmeä. Hänen seinillään ei ollut paljon mitää. Ne oli siistit, toisin kuin omani.
Hän meni tekemään leipää ja keittämään teetä, kun minä jäin tutkimaan hänen huonettaan. Hän palasi hetken päästä mukanaan tarjotin jolla oli kaksi höyryävää tee mukia ja molemmille omat juustovoileivät. Hän oli niin upean näköinen silloin. En ymmärrä miksi vastustan häntä nyt niin paljon. Hän oln kuin unelma, joka on tarjottimella, ottaa vain. Aivan kuten nuo leivät ja teekupit. Hän laski tarjottimen sängylle ja ojensi minulle teekupin. Otin sen vastaan mutten laskenut ketsettani hänestä. Sen jälkeen hän otti omansa ja hörppäsi siitä varovasti. "Kuumaa. Todella kuumaa," hän sanoi ja hymyili. Laskin oman kuppini tarjottimelle ja tarjottimen lattialle. Sen jälkeen laskin myös hänen kuppinsa tarjottimelle ja istuin aivan hänen viereensä ja sanoin "Olen tässä, kerro minulle mitä haluat
minusta." Hän katsoi minua hetken ja suuteli. Suudelman jälkeen hän sanoi "Halua sinut, en taivaalta kuuta. Olet minulle kaikki mitä halua ja mitä tarvitsen."
Nuo sanat olivat kauneimmat sanat ikinä, mitä olin kuullut. Uppouduin hänen syliinsä ja jäin siihen. En aikoisi ikinä päästää hänestä irti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
