Sinä,aina vain vedät viivaa,kajaalilla tylsällä,niin tylsällä,
alle punaisten ja itkuisten silmiesi.
Silmät ovat nähneet epätoivon maailman,sateet,myrskyt,satuttavat kädet.
Ukkospilvet leijuvat silmiesi alla,se on seuraus kun ei koskaan saa unta.
Sieluasi seuraa ikuinen,surullinen,sumuinen yö.
Teroittimesi hukkasit kerran matkallasi hautausmaalle.Veit hirttäytyneen äitisi haudalle kolme päivänkakkaraa,löysit ne sattumalta pienen polun varrelta,siltä samaiselta metsäpolulta jossa joskus joku työntyi sinuun väkisin.
Niinkuin löysit sattumalta kerran lapsena äitisikin,roikkumassa autotallin katosta,pää sinisenä.
Lapsen leikit kaukana.
Silmäsi vuotavat verta.
Oletko?
Kuinka kauan,silmäsi turhautuneet ja kipeät jaksavat enää katsoa maailmaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
