heikosta haaveilijasta vahvaksii

oli kaunis lokakuinen aamu noin vuosi sitten, istuin asuntoni parvekkeella ja katselin kuinka muuttolinnut tekivät lähtöä kohti etelä lämpöä,
varmaan minäkin sisimmässäni haaveilin pääseväni joskus matkustamaan johonkin lämpimään paikaan,
mutta siinä istuin ja haaveilin. haaveilin myös monesta muusta asiasta joiden tiesin jäävän vain haaveeksi,
esim. lottovoitosta ja omasta talosta jossain kaukana kaikesta maailman kiireestä ja hektisyydestä.
joidenkin haaveiden tiesin toteutuvan, kunhan tekisin niiden eteen kovasti töitä.
nyt vuoden jälkeen olen pystynyt toteuttamaan vain yhden haaveistani,
minä olen pystynyt tekemään omia valintojani ja seisomaan niiden takana ilman surua ja tuskaa.
olen huomannut joidenkin valintojeni vaikuttavan myös muihin ihmisiin, joihinkin negatiivisesti joihinkin positiivisesti,
mutta koska ne ovat minun valintojani pysyn niiden takana vankasti ja luotan omaan itseeni.
minusta on valintojeni avulla tullut vahva ja itsenäinen, silti välillä tuntuu että voisin olla vielä hieman hauras sisältä,
vaikka ulkokuoreni on vahva ole silti se sama herkkä olento mitä olin vielä vuosisitten, vaikka tänään paistaisi aurinko voi huomenna sataa vettä ja ukkostaa. 
olen monta kertaa ajatuksissani kirjoittanut itselleni kirjeen jossa kerron miltä minusta tuntuu juuri silloin.
välillä mietin olenko oikeasta vain unessa jossa tapahtuu kummia asioita vai onko kaikki minulle tapahtuneet asiat ollut vain alkusoitta jollekin suuremmalle joka on vielä tulossa. voinko koskaan sanoa olevani sataprosentisesti onnellinen vai olenko aina vain seitsemän- tai kahdeksan kymmentä prosenttisesti onnellinen
sitä en vielä tiedä mutta tällä hetkellä olen ainakin ulkoisesti vahva vaikka sisälläni sotii kaksi olotilaa hyvä ja paha ja se kumpaa ruokin on aina voitola. 
siksi kai tämän tarinan nimi on heikosta haaveilijasta vahvaksi koska olen todennut että voin olla ulospäin vahva vaikka olen sisältä hieman heikko.