minä ja hän

oli lämmin kesä päivä istuimme laiturilla ja juttelimme tulevasta kesästä vaikka tiesin että hän ei olisi kesää kansamme vaan hän lähtisi pian kohti etelää ja tulisi vasta syksyn tullen takaisin kun puut kokisivat ruskan ja minun sydämessäni olisi taas tuska. hän kertoi kokevansa tulevan kesän olevan vai tuulahdus tulevassa ja menevän kuin unessa. minusta tuleva kesä olisi työn täyteinen ja myös menevän kuin unessa mutta että uni olisi kuin painajainen jonka jokainen hetki veisi lähemmäksi onnea, autuutta ja häntä. kesä kului hän kirjoitti minulle joka viikko niin kuin minäkin hänelle mutta pian kirjeet lyhenivät, vähenivät ja lopulta niitä ei kuulunut ja kun syksy saapui tuli kirje jossa luki "hyvä vastaan ottaja joudun surukseni ilmoittamaan että herra rulland on joutunut onnettomuuteen ja menehtynyt Alppien yllä. surussa myötä eläen miss heng" minun kesän mittainen painajais uneni jatkui vielä hetken kunnes kohtasin uuden hänen ja istuin taas laiturilla kuunellen rakkaani kertomuksia.