kiusatun tarina 2

Tämä on pienen tytön tarina.

tarina siitä miten yksikin sana voi satuttaa lopullisesti. olin noin kuusi ja puolivuotias kun menin ensimmäiselle luokalle olin hieman pelossani mutta silti innoissani.
ekat viikot menivät hyvin sitten se alkoi tuo piina jota koulukiusaamiseksi sanotaan.

sairastin tautia nimeltä psoriasis eli minua nimiteltiin rupikonnaksi, haisunäädäksi ja muiksi rumiksi asioiksi jopa nimestäni väänneltiin haukkuma nimiä esim. sika, porsas, tumpelo.

loppujen lopuksi minua ruvettiin sairauteni takia hylkimään ja minua ei otettu peleihin mukaan tai minut jätettiin aina viimeiseksi.

oikeastaan vain yksi opettaja oman opettajani lisäksi koulussa otti kantaa siihen että minua kiusattiin mutta ei kahden opettajan panos auttanut lopettamaan kiusaamista he kai yrittivät puhua kiusaajien vanhemmille muuta ei se auttanut .

opein pian puolustamaan itseäni ja sain myös muutaman kaverin mutta olin vain kaksi ensimmäistä luokkaa niin sanotusti isossa koulussa sitten minut siirrettiin pikku kouluun siis minut jota KIUSATTIIN. vielä ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa oli vaikeita kaipasi kavereitani vanhasta koulusta.

lopulta sopeuduin uuteen kouluun ja ajatteli kiusaamisen loppuvan mutta toisin kävi kiusaaminen siirtyi koulu matkalle mutta lopulta se loppui sillä olin saanut suojelijan ja oppinut että kiusaajalla on aina heikompi itse tunto kuin minulla.

minä kasvoin sairauteni hävisi kokonaan mutta sisimpääni jäi ikuiset arvet koulukiusaamisesta. kiusaajat eivät koskaan pyytäneet anteeksi.

Siitä on nyt parikymmentä vuotta ja tavallaan olen antanut heille anteeksi sillä heillähän oli heikompi itse tunto kuin minulla.