katonrajassa hirtettynä
raskaiden päivien voitettu paino
tämä talvi ja kevät:
heikosti sykkivää, kuiviin vuotavaa
sängyllä revittyjä hiirenkorvia
kuuroutuvia, kuolevia
muuttolintujen tuomat kirkuvat muistot
hiljennettyinä, kaulat katkaistuina
ja minä
yhä hengissä, elossa
tämä on minun voittoni
verenpunainen aika valkoisilla hangilla
joka pian sulaa ja katoaa
kesän viiltävien säteiden myötä
niin, tiedän
pian saapuu taas uusi vuodenaika
joka painautuu hikisenä vasten
nuolee ihoa kysymättä eikä lähde
ja säteillään viiltää ihon punaisille viilloille
syville haavoille
joka en enää kestä?
vielä on kuitenkin hetki aikaa
tämä tyyneys ennen uutta myrskyä,
elämää joka puskee päälle niin monin armeijoin
ja aina lopulta tallaa menneen unohduksiin
kuten näidenkin kuukausien painavat ruhot
jotka hiljalleen mädäntyvät
saapuvan kesän helvetillisessä kuumuudessa
Selite:
sodasta toiseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ikimuistettavan myrskyn mentyä luin tämän tuoreeltaan eikä se ole menettänyt vaikuttavuuttaan; käy hyvin luettavaksi vuodenvaihteen tienoillakin.
Olet ollut pitkään suosikkilistallani.
Kylläpä on vahvasti kirjoitettu runo!
Aivan mahtava. Käytät kielikuvia ja mielikuvia loistavasti; runo upottaa lukijansa tuohon tilaan ja tunnelmaan. Henkiinjäämistaistoa, sitä se on. Saatan ihan haistaa taistelun jäljet ja maistaa verenmaun suussani. Mutta tuollaista taistelijaa ei kaadeta; luulisi ettei edes luonto uskaltaisi enää tallata tuollaisen taistelutahdon omaavan päälle.
Vaikka runossa on käytetty raadollisiakin sanoja, siitä jää muistoksi tuo taistelunjälkeinen hiljaisuus ja rauha. Toisaalta, rankassa runossasi on todella eteerinen tunnelma.
Loistava kokonaisuus. Runon kertojan voimattomuus ja loppuunkuluminen kuultaa sanojen alta. Myrskyn jäljen jäävät lukijan verkkokalvoille.
<3
Ruusuntuoksuisten, koskelevien sanaleikkien ohessa on
hienoa lukea aito Runo.
Tässä on ajattelua, ilmaisua, rohkeutta ja
älyä.
Lukijan Runo, ei palautetta nuoleskeleva
karamelli.
Paljon hyvää, tumaa, nerokasta suorastaan.
Äärettömän hyvä Runo kokonaisuutena.
Kiitos!
Tämä sinun runosi saa ymmärtämään sen,
että minunkin oikea paikka on - lukea valmista.
Etten paljastaisi osaamattomuuttani, vaikenen.
pidin harvinaisen paljon
Vau, tämän luettuaan tekee mieli kumartaa kirjoittajalle. Upea. Vetää sanattomaksi.
Ikimuistettavan myrskyn mentyä luin tämän tuoreeltaan eikä se ole menettänyt vaikuttavuuttaan; käy hyvin luettavaksi vuodenvaihteen tienoillakin.
Olet ollut pitkään suosikkilistallani.
Kylläpä on vahvasti kirjoitettu runo!
Aivan mahtava. Käytät kielikuvia ja mielikuvia loistavasti; runo upottaa lukijansa tuohon tilaan ja tunnelmaan. Henkiinjäämistaistoa, sitä se on. Saatan ihan haistaa taistelun jäljet ja maistaa verenmaun suussani. Mutta tuollaista taistelijaa ei kaadeta; luulisi ettei edes luonto uskaltaisi enää tallata tuollaisen taistelutahdon omaavan päälle.
Vaikka runossa on käytetty raadollisiakin sanoja, siitä jää muistoksi tuo taistelunjälkeinen hiljaisuus ja rauha. Toisaalta, rankassa runossasi on todella eteerinen tunnelma.
Loistava kokonaisuus. Runon kertojan voimattomuus ja loppuunkuluminen kuultaa sanojen alta. Myrskyn jäljen jäävät lukijan verkkokalvoille.
<3
Ruusuntuoksuisten, koskelevien sanaleikkien ohessa on
hienoa lukea aito Runo.
Tässä on ajattelua, ilmaisua, rohkeutta ja
älyä.
Lukijan Runo, ei palautetta nuoleskeleva
karamelli.
Paljon hyvää, tumaa, nerokasta suorastaan.
Äärettömän hyvä Runo kokonaisuutena.
Kiitos!
Tämä sinun runosi saa ymmärtämään sen,
että minunkin oikea paikka on - lukea valmista.
Etten paljastaisi osaamattomuuttani, vaikenen.
pidin harvinaisen paljon
Vau, tämän luettuaan tekee mieli kumartaa kirjoittajalle. Upea. Vetää sanattomaksi.