elämänviivastot

kun nyt kaadun
suorilta jaloin kovalle pinnalle
niin anna minulle säkeistöt
jotka pehmentävät pudotuksen
letittävät hiukset ja ajatukset

anna sanat
ja syy olla hiljaa
anna minulle äänet levyillä
jotka pitävät huolen, taluttavat yli yön
aina aamuun asti

sillä näinä hauraina päivinä
lattia natisee askelten alla
enkä ole enää varma kumpi pettää ensin
maa alta vai minä

anna siis sävelistä kudotun sylin suoja
kitaran kielet seitteinä katonrajassa
saalistaen pahat uneni
ja rumpujen tasainen pauke
hakaten painajaiset tajuttomaksi,

mustelmille ja verille

kuten vartalo
joka nukahtaa

edes täksi illaksi