vaikka sinulle päiväni ovat pysähtyneitä,
elämäni paikoillaan polkemista
niin tällä lattialla maaten olen kulkenut
mielettömiä kilometrejä
ajatusten urautuneita noidankehiä
ja vaikka sinulle päiväni ovat sokeita
elämäni kaikkea sitä mikä jää näkemättä,
niin näiden suljettujen silmien takana olen tuntenut
kaiken sen minkä sanot nähneesi:
kaipauksen Saharan ja kangastukset,
sydämen syvät rotkot ja karikot,
korkeudet joissa hengittäminen on vaikeaa,
viileät syvyydet petoineen,
mielen joka on tummempi kuin yksikään
niistä etelän öistä
jotka elit ilman minua
niin kunpa vain ymmärtäisit
kuinka astumatta askeltakaan
minä tulin puolitiehen sen matkan
jota sinä et suurista puheista huolimatta
ikinä tullutkaan vastaan
Selite:
ja aivan kuten maailma<br />
et sinäkään ikinä odottanut ketään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
