Ehkä minun olisi aika tajuta etten voi sinua korjata vaikka kovasti haluaisin.
Ehkä minun olisi aika luovuttaa vaikka olen luvannut taistella.
Hiljaisuus, päivästä toiseen repii sydämeni ja mieleni sekalaiseksi tunteiden sopaksi.
Kun taas olet läsnä ajatukseni selkeytyy ja voima taistella palaa käsiini, sydämeeni, katseeseeni.
Kiedon sinut syliini, vain kokeakseni kovemman luopumisen... tuskan.
Näen sinut hetken kaivatakseni enemmän kuin aiemmin.
Istuessani vierellesi, tunnen yhteyttä joka on vahva, tiedän sinunkin tuntevan sen mutta kiellät...
Et uskalla luottaa suun sanoihin, käsien tekoihin...
Pitäisikö minun päästää irti?
Kun painan huuleni huulillesi tunnen tyhjyyttä, vaikka vastaat suudelmaan...
Kun painat pääsi olalleni tunnen kaipuuta, jonka taas työnnät pois.
Kun katson silmiisi...näen muurit jotka kerran edessäni murtuivat ryöpyten.
Minä en tiedä mitä teen, pakenenko vai taistelenko.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
