soi koivujen oksilla suru hiljainen,
kun lensit pois, enkelimme.
lepää kuistimme portailla kukkaseppele,
jätit tyhjyyden sydämiimme.
nyt kylmyys sisimpämme täyttää,
sisällemme kauniita kukkiaan pirtää.
kynttilä merkkinä alla ikkunan,
että tiedät, sua aina rakastan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.