Kun talvi saapuu

Näin kesän loiston sammuvan,
tunsin sateen ja syksyn saapuvan.
Seisoin taitteessa, jossa päätetään vallasta
ja näin kuinka valo luovutti sen pimeydlle.

Tuli talvi ja aikakin pysähtyi, jäätyi paikoilleen.
Leikin lumessa, enkä itsekään uskonut enää kevääseen.

Se kuitenkin palasi
hippi kuin varkain
ja elämä syttyi jälleen.
Mielet tulvivat iloa,
haaveita,
rakkautta..

Koko pitkän kauniin kesän
eikä kukaan halunnut syksyn enää koskaan saapuvan,
tuovan kasoittain ruskansävyisiä pettymyksiä.
Mutta kyllä minä tiesin.
Olin jo kauan sitten lakannut uskomasta ikuiseen kesään.

Syksy tuli ja se tulisi aina.
Tiesin liian hyvin, jotta olisin enää osannut pelata peliä,
jossa aina jaksettiin toivoa.

Sen sijaan minulla oli oma teoriani. Kesän kätkeytymisestä aurinkoon, sen valoon.
Voit elää joko alistuen luonnon kiertokulkuun,
tai oppia löytämään kesän sieltä,
minne se kätkeytyy
kun syksy saapuu.