Olen pitkän matkan kulkenut,
metsätietä kohti syvempää,
monien suruja kantanut.
Luulin löytäväni oman paikkani,
kannon tai puun juuren,
turvallisen sijan pienelle peikolle.
Liian monesti tieltäni lähdin,
poimimaan huolianne sammaleista,
lisäten taakkaani ja vahingossa eksyen.
Nyt kadotin oman määränpääni,
väsyin liian raskaaseen taakkaan,
jätin matkan kesken omaan paikkaan.
Kuka nostaisi pienen peikon sammaleista,
joka luuli selviävänsä liian paljosta?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upeasti olet toteuttanut runosi