Katson Yksinäisyyttä silmiin,
ne täyttyvät suolaisista kyynelistä,
mutta vihreät olivat sävyltään.
Piilottaakseen todellisen minänsä,
Yksinäisyys pukeutuu kirkkauteen
ja hymyilee ohikulkijoille kauniisti.
Yksinäisyyden ajatuksilla on värit.
Ne ovat sateisen päivän harmaus
ja nuoren tytön sininen hauraus.
Ne ovat matkalta jäljelle jääneet,
selviytyneet kevään hetkeen,
sillä Yksinäisyyden maailmassa,
väritkin voivat mennä rikki.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Kiitos arvostelusta ♥
Tää on hieno, vetoaa muhun. :) Muutkin sun runot on ihania, aika melankolisia.