Matkalla mielikuvitukseeni kohtasin ihmisen, joka myi saippuakuplia. Mietin:
"Mitä järkeä tuossa on, ei niistä ole mitään hyötyä, ja ne hajoavat hetkessä!"
"Ne ovat kauniita. Typerämpää olisi myydä rumia asioita, jotka kestäisivät ikuisesti."
En ymmärtänyt. Niinpä tuhahdin ja jatkoin matkaa ajatellen, ettei hän ollut ihan viisas.
Palatessani tie oli tulvillaan naurua pulppuavia ihmisiä. Heidän päidensä yllä leijuivat saippuakuplat.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mää oisin halunnu kirjottaa tän. :) Tosi hieno, mulle on käynyt samoin..