särö.

Sait sydämmeeni suuren halkeaman.
Suljen silmäni ja toivon,
ettei kyyneleet valuisi taas poskiani pitkin.
Toivoin paljon sinusta ja päästin sinut lähelleni.
Ja miten kävi satuttin itseni ja pahasti.

Nyt painan käteni rintaani vasten.
Ja lupaan itselleni,
että en enää satutta itseäni.
Mutta vaikka tiedän,
että tulen satuttamaan.

Toivon,
että joku ymmärtäisi tämän.
En tiedä kenelle puhuisin.
Minuun sattuu syvästi.
Sain syvän Särön sydämmeen.

Aika parantaa haavat,
mutta ei tuo luotamusta ihmisiin.
Nyt vaan toivon,
että kaikki on pahaa unta.
Kun illalla painan pään tyynyyn niin tiedän,
että silmistäni pääsee yksinäisyyden,surun ja tuskan kyyneleet.