Väärinymmärretty

Elämä ei ole aina suopea, ei aina ole kulkeminen helppoa.
milloin sinua kiusattiin, silloin unelmasi kappaleiksi revittiin.
Syy ei silti lähtenyt sinusta, jokin kertoi sinun horjuvasta keinusta,
jossa odotit syksyä taivasta tuijottaen..
Pimeyttä yksin rauhassa odottaen..

Kun vihdoin lehdet värjättiin ja maahan leijuen syksyn toivat,
oli jokin ehtinyt piiloutua mustaan sisälläsi.
En sinusta kuullut pitkään aikaan, kiusaajasikin hiljenivät.
Missä olet, minun väärinymmärretty ystäväni..

En kestänyt enää tietämättömyydessä kulkemista
ja lähdin aamusumussa juoksemaan luoksesi.
En kestä suhteemme välissä olevan oven sulkeutumista,
joten missä olet, haluan kuulla lämpimän äänesi.

Metsän keskellä juoksen kompuroiden kaatuillen
ja tuntuu, ettei matka koskaan loppuisi.
Lopulta kotiisi saavun oven avaten.
Hetken annan sumun hälvetä silmiltäni..

Sillä toivoin kaiken olevan pelkkää harhaa..
Rikkoutuneen peilin, murtuneet silmäsi..
Kerrankin toivon eläväni valheessa..

Otan kädestäsi kiinni nostaen sinut syliini.
Katsoin ennen niin kirkkaan kauniita silmiäsi,
jotka nyt tummina eloa sokeudessa etsivät.

Suljen silmäsi lepoon, jota ne ovat pitkän aikaa jo toivoneet..
Kuuntelet hiljaisuutta, josta mielesi ja sydämesi ovat aina unelmoineet.
Pysyn vierelläsi, kertoen jotain mitä et tiennyt ennen lähtöäsi;
sinulla on minut, ystävä ikuisesti, kulkemassa kanssasi.

Kyltymätön kipu ylitti kynnyksesi viimein
kaikki puheesi painautui muistoina mieleeni.
Sen vihdoin tajusi kyyneltesi valuessa
lattiaan tarinaa värittäen veresi rinnalla.

Emme näe ehkä koskaan enää.
Niin uskon,
sillä et enää tunne yhtikäs mitään.
Kosketit jo peiliä, katsoit haurasta kehoasi.
Silmiisi sukelsit,
kuvastaen sen näyttämään sielun elämästäsi
jonka olit itse paperille kirjoittanut,
jonka olit itse totuudeksesi valinnut.

Johdatit mielesi tukemaan harhaa,
väitit kaikki tekosi tehneesi turhaan.
Viimeiset hetket itseäsi syyllistit synteihin,
jotka ruoskalla saatoit sydämen syövereihin.

Ymmärrän nyt, miksi teit minkä teit.
Näen sen, mikä ennen oli näkymättömissä.
Pystyn nyt koskettamaan tunteittesi verhoa,
jonka ennen pidit visusti sulkeutuneessa kehossa.

Vaan silti, kuitenkin..
Elätän toivoa, että eläisit sittenkin.
En itseni takia pelkästään,
vaan tajuamani vääryyden takia,
mikä paljastui suurimmaksi virheekseni..

Olisin saattanut sinut ulos pimeydestäsi,
jos olisit vain pyytänyt.
Sinulle yrittäessäni olla parasta tukea,
en tiennyt sinun olevan tosissasi kertoessasi,
kuinka maailmassa olit yksin eikä kukaan ymmärtänyt..