Kylmä rohto

Yksin vaiennuttuna runoansa kynällään maalaa papereille tummenneille,
tummille kuin silmänsä väsyneiden heijastavan kokeman.
Talven peittäessä elämän jäljet kaivatuille unilleen
korkkaa mies pullon seuraavan jonka pohjalle kulkea.

Illan vaihtuen yöksi myös taivaan valaisin vaihtuu kynttiläksi loistavaksi.
Onni on nimetty yhdeksi galakseista löytämättömistä, utopistisista,
jonka valoa mies etsii tähtensä, elämänsä avaruudesta tuntemattomasta.

Tarkoituksensa täällä viimeisenä ymmärtäneenä on ensimmäisenä oppineena.
Tunnustelee mies vaivautuneita sydämensä rummuttamia sanoja isännällensä,
raskaan hengityksen kantaessa toiveita välinpitämättömille korville jäätyneiden.

Elossaan täristen värittää mies viime hetken tunnustuksiaan päiväkirjallensa,
ennen sulkeutumistaan muiden tuomitsevilta katseilta ja kuvitelmilta.
Murheet laskevat katseensa miehen yltä viimeisen pisteen myötä.

Hurskaiden käsien painaessa yhteen kaaren lopun ja alun,
päättää mies sanomattoman tarinansa luonnolle.
Ilmassa maistaen vielä kerran tuulten kantamukset,
väsynyt mies matkaa ansaitulle tauollensa maailmasta.