Revontulet taivaalla
ja minä sinun ihollasi
Vien sinut, otan sinut
Revin ja raastan
Jos juokset ylös elämän marmoriportaat
olen ikuisesti täällä
Oi, mutta älä pakene
Ajatuksiasi et karkaa
Oletko sieluni viive,
rasite ja sula?
Kuuntele minua
Näe
Nainen
joka kantaa sinua
muttei minua
Ja kieli
jolla muka puhut
Sinä et ymmärrä.
Itke manalan kyynel,
sinä elämän lähetti
Itke
Ja revontulet palaavat;
yö kirkastuu
ja olen muisto vain
Selite:
18.12.2008 kirjoitettu.
Äh. En tiedä miksi lisään tämän tänne ensimmäisenä.
En osaa ajatella siitä mitään, se oli päätös sitä edeltävälle kirjoitusblokilleni, selvästi purkaus, kun jotain vain piti saada paperille.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tehokkaita tekstejä olet laatinut/purkanut tänne mainiolle sivustolle, josta löysin sinut syntymäpäiväsi ansiosta. Onnittelen Sinua (ja itseäni siitä että löysin)!
Hienoa vertauskuvallisuutta, hienoa ilmaisua, hienoa kuvakieltä!