Hetken aikaa taas muistin,
miltä se tuntuu, mutta samalla
muistin myös sen menettämisen,
ne monet yksinäiset yöt ja tuskan
jota edes kyyneleet eivät poistaneet.
Sait mut muistamaan kuinka toisen
kosketus voi saada unohtamaan kaiken muun.
Mutta myös sen kuinka se voi myös viiltää,
myrkyttää ja kylmettää niin syvältä että kun vielä
vuosien jälkeenki katsoo peiliin niin sen tuskan
näkee omista silmistä.
Oot repiny haavat auki yhden kerrallaan,
ne pienet pintahaavat ja mä oon risteyksessä
jollon päätöksiä on tehtävä...
Kompassi tietäni ohjatkoon...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
