Nimetön

loysin ystavan, menetin ystavan,
loysin hanet taas, ja menetin,
molemmin puolin ollaan tyhmia,
pelataan ei luoteta, mutta valitetaan
silti.

Siina toisessa on sita jotain
mista ei halua luopua, mutta
joka kuitenkin pelottaa ihan
hemmetisti.

vannottu ollaan monta kertaa,
ja varmasti valilla myos vihattu,
mutta ehka pointti on just siina
etta pitas vaan tarttua kateen ja
kuiskata:

"ma valitan susta, olit sa sitten
minkalainen vittupaa tahansa"

Miksi se vain on niin vaikea sanoa
niin etta toinen myos uskoo sen,
en ma ole kadonnut, ma vaan vasyin.

vasyin vakuuttamaan etta en katoa,
vasyin olemaan jotain sellasta mita
en ole, suljin oven mutta avainta en hukannut.

muistoja on paljon, monta kertaa taalla
olessa olen muistellut seka hyvia etta
pahoja hetkia, ja miettinyt etta miten sulle
kertoisin sen:

Minulla on ikava...