Nyt uskon että oman sydämmensä
voi kuulla särkyvän, uskon että haavan
omassa sielussa voi tuntea vuotavan.
sä haluat olla kaveri, ystävä, mä en ole
varma osaanko mä tai toimiiko se edes.
Ironisinta että omat sanani kääntyivät
minua vastaan.
Ja kuten aina ennenkin, mä vedän hymyn
naamalle, nauran sun jutuille, kuuntelen
ymmärtäväisenä kun purat huoliasi siitä
toisesta mulle, ja samaan aikaan sen hymyn
takana mun sydän itkee verta.
koska me ollaan ystäviä, ja mä tekisin
mitä tahansa että saisin aiheuttamani
tuskan pyyhittyä pois sun silmistä...
Selite:
näitä tulee, joku päivä tääki haava on arpeutunu ja mä taas vähän viisaampi ihminen... :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
