En ollut silloin yksin,
mutta sinä olit jossakin kaukana poissa.
ja minä olin niin helvetin yksin.
En osannut matkustaa luoksesi
Hukuin jo pienenä karttoihin
Kun opettelin löytämään siitä salaisuuksia
BMW 325 vie meidät sinne ja takaisin
mitäs jos onkin niin, että ajattelenkin vain sinua?
Voin olla kultasi ja purra käsivarsiasi joka yö
jos tahdot, voin värjätä hiukseni auton väriin
ja olen yksinkin
kunhan muistat minut aina
Annoin aikaa
ja sinä koitit olla jotenkin kuten muut
näen vain ulkokuoren
joka kertoo liikaa
niinkuin kirjoissa kerrotaan tarina
325 BMW vie minut joskus kotiin
mitäs jos onkin niin, etten ajattelekkaan enää sinua?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Persoonallisesti kirjoitettu varmasti jokaiselle tutusta aiheesta. Pidin paljon, tässä on jotain sympaattista.